Buugi senkun paranee.
Kävästiin eilen Colombossa hoitelemassa niitä paperihommia, eli siis hommaamassa Serille väliaikanen moottoripyöräajokortti Sri Lankalle. Kerron siitä kortin hommaamisesta postauksen loppuun vähän lisää.
Colomboa ei nyt muuten ehditty nähdä juurikaan paitsi bussien ikkunoista, mutta ei ainakaan sen perusteella jäänyt sellasta kuvaa, että haluaisin siellä sen enempää aikaa viettää. Jotenkin semmonen yhdistetty tuskanen kuumuus ja ruuhka ja liikenteen melu ei nyt kiinnostele. Lähdettiin Colombosta kohti etelää, Midigamaan. Asemalla meille kerrottiin, että matka kestäis neljä ja puoli tuntia, joten sekin oli kiva ylläri, kun oltiin perillä jo kolmen tunnin päästä! Sitä ajokorttia hommaillessa vierähti aika pitkä tovi, joten siitäkin huolimatta, että juna kulki nopeesti, oli jo pimeä kun päästiin perille, joten ei viittitty hirveesti kävellä ympäriinsä guesthousea etsien, kun ei oikein nähnyt mitään. Satuttiin kuitenkin löytämään hyvän hintanen paikka suoraan rannalta, jossa majailee mukavaa porukkaa.
Tänään aamulla nähtiin ranta ekaa kertaa päivänvalossa ja jumaleissön. Olin ajatellu et tää on varmaan ihan kiva biitsi, mut en tiennyt, että vesi on ihan kirkasta. Mikä parasta, tästä lyhyeltä rannanpätkältä löytyy spotteja, missä Seri ja muut vesipedot pääsee koettelemaan surffaustaitojaan, mut sit on myös kohtia, missä aaltoja ei oo juuri yhtään, eli täydellistä meikälle, joka ei uskalla tehdä vedessä mitään muuta, kuin lillua. Sen lisäks täällä Midigamassa ei ole lähtenyt turismi vielä mitenkään käsistä, eli rannalla näkyy värikäskuoristen söpöjen rapujen lisäksi vaan muutamia tyyppejä, ja niistäkin suurin osa paikallisia. Mitä myös olen huomannut täällä Sri Lankalla, että ihmiset on aika paljon “vapaammin” kuin esim. Intiassa, ollaan nähty halailevia pareja ja nyt myös paikallisia naisia uimassa uimapuvussa sen sijaan, että ne menis aaltoihin päästä varpaisiin vaatetettuina. Siitä tuli itellekki semmonen mukava olo, että voi rauhassa hengailla shortsit tai bikinit päällä aiheuttamatta minkäänlaista hämmennystä tai kiimaa. Eli nyt tulee brunaa.
Ainoa asia mikä tässä vähän ketuttaa on se, että mä tulin nyt ihan oikeasti kipeeksi ja eilen oli lähinnä semmonen olo kuin silmämunat ja poskiontelot räjähtäis ja keuhkot olis semmoset mustat, niinkuin ne kuvat aasialaisissa tupakka-askeissa. Mut tänään alkaa kaiketi vähän helpottaa, kun olen hengitellyt ja kurlaillut suolavedellä tuolla luonnon omassa hamamissa, eli ihanassa Intian valtameressä. Kipeydestä huolimatta, viis kautta viis.
Niin ja sit viel siitä motskarikortista. Mikä on myös yllättävää täällä Sri Lankalla on se, että ilmeisesti tää ei oo mitenkään hullun korruptoitunu maa. Että ilman korttia ajamisesta ei kuulema yleensä selviä sillä, et tarjoo joitain ropoja poliisisedälle, ja kaikilta, jotka haluu ajaa vähänkin isompaa vekotinta kuin joku ihan hidas skootteri, vaaditaan tää väliaikanen Sri Lankan lisenssi, ja niitä vissiin ihan oikeesti valvotaan. Tää on myös Kiinan lisäksi ainoa maa, jossa kansainvälisestä ajokortista ei oo mitään hyötyä, eli jokaisen pitää lähteä säätämään tuonne Department of Motor Trafficiin. Se oli noin tunnin bussimatkan päässä Colombo Fortin viereiseltä bussiasemalta, sellasella alueella kuin Werahera. Dösärin viereiseltä tieltä lähti siihen suuntaan bussi numero 120, ja ainakin tämä lipunmyyntipoika osas kertoa, missä pitää jäädä pois. Ennen departmentalueelle astumista täytyy käydä viimeistään portin viereisessä kopiopaikassa kopioimassa passin kuvasivu, passin Sri Lanka -viisumisivu, sekä ajokortti. Paikka, mistä ajokortin saa (jos onnistaa) löytyy H-rakennuksesta. Hommaan kannattaa varata vähän aikaa, koska siellä pitää asioida ainakin 4 eri luukulla, ja ainakin silloin kun me oltiin siellä, jokaisen luukun työntekijä oli vuorollaan tauolla. No Serille kuiteskin irtos n. 7euron hintaan ajokortti, jolla pystyy ajella myös ainakin autoa ja ihan vallan traktoriakin, eli nyt päästään sit sinnekin, minne junat ei kulje!
