Kuukausi Suomessa vierähti nopeesti, kaikenlaista kivaa maakuntamatkailua, mökkeilyä ja pussikaljaa tuli harrastettua. Nyt on kuitenkin palattu takas Wieniin. Mulle on tässä viime päivinä iskenyt hullu matkakuume, ja tekis mieli tehdä nimenomaan joku pidempi seikkailu. Naapurimaita pidemmälle ei varmaan vähään aikaan ole kuitenkaan mahdollista reissata, kun tilillä on 11 euroa, ja mulla alkaa täällä Wienissä eräs kolmivuotinen koulukin syksyllä! Onneksi Itävallalla kuitenkin on kahdeksan naapurimaata… Viime viikonloppuna käytiin Serin perheen kanssa retkellä Tsekeissä!
Serin perhe on käynyt useamminkin melontaretkillä Vltava-joessa, ja nyt he halusivat tustuttaa mutkin tähän touhuun. Mä sanoin ensin, että ei kiinnosta, koska ajattelin jotain koskenlaskun tyyppistä extriimeilyä, ja vesi- ja extremeurheiluhan ei ole tunnetusti minua varten. Mulle kuitenkin vakuutettiin, että kyseessä on mukava aktiviteetti, josta 4-vuotias sukulainenkin selvisi hengissä, joten uskaltauduin matkaan mukaan. Onneksi.
Otettiin ensin Wienistä juna reilun tunnin matkan päässä sijaitsevaan Linziin, jossa Serin isä odotteli auton kanssa. Ajeltiin siitä vielä toinen reiluhko tunti paikkaan nimeltä Vyssi Brod, josta saatiin kumivene vuokralle. Tietääkseni veneen vuokraaminen maksoi noin 9 euroa henkilöltä. Sitten lähdettiin vesille, ja sehän olikin tosiaan oikein rentouttavaa touhua.
Koko tämä Vltava-joen alue oli luonnonsuojelualuetta, joten luonnonrauhaa ja havumetsän tuoksua pääsi aistimaan. Vesililjat kukki ja säihkyvänsiniset perhoset liihottelivat eestaas. Rauhan rikkoi vain välillä ohipärskivän jurrisen paikallisväestön Ahoj-huudahdukset. Kanssamelojia ei kuitenkaan ollut paikalla mitenkään tungokseksi asti, toisin kuin edellisviikonloppuna kuuleman mukaan välillä oli joutunut joessa ihan jonottelemaan päästäkseen eteenpäin.
Ei ihmekään että monelle oli juoma maittanut, sillä keskeltä jokea löytyi silloin tällöin “Pirate bar”, joissa kaupiteltiin jääkylmiä koktaileja. Joen varsilla taas oli pieniä kioskeja, joista sai ostaa syötävää tai erittäin halpaa olutta. Tuntui melkein kuin Mekongissa lilluis. Tai Vantaanjoessa kaljakellunnan aikaan. Toki meidänkin oli näihin virkistäytymispisteisiin muutaman kerran pysähdyttävä, joten matka taittui erittäin rennosti ja hitaasti…
Noin neljässä tunnissa melottiin suunnilleen kymmenen kilsaa Rozmbergiin, joka oli minunlaiselle antifitnesspersoonalle ihan tarpeeksi, kun alkoi jo haukkareita jonottamaan. Rozmbergissä oli leirintäalue ja useitakin majataloja, joihin, kuten myös muutamalle muullekin matkan varrella näkyneelle mukavannäköiselle leirintäalueelle voisi jäädä yöksi, ja jatkaa matkaa seuraavana päivänäna, kuten moni näytti tekevänkin. Muakin alkoi nyt todella kutkuttaa tällaisen pidemmän melontaretken tekeminen lähitulevaisuudessa, mutta tällä kertaa otettiin venevuokran hintaan kuulunut bussi takaisin lähtöpisteeseemme ja napattiin sieltä auto mukaan.
Minut haluttiin viedä illalliselle Cesky Krumloviin, joka kuulema oli näkemisen arvoinen kylä. Nimi kuulostinkin tutulta, joten olin heti innoissani asiasta. Matkalla sinne kuski vissiin eksyi muutaman kerran, mutta se oli hyvä, niin me uupuneet takapenkkiläiset saatiin nukkua vähän kauemmin. Serin veljelle herätys kesken hyvien unien oli vähän liikaa, joten hän sai perinteisen teini-ikäsen angstauskohtauksen, ja vannoi vihaavansa koko maata, kyseistä paskaa kylää ja kaikkea mitä sieltä löytyisi. Ei se kuitenkaan kauaa jaksanut urputtaa, kun oli myönnettävä, että olihan se nyt ihana paikka. Joen varren keskiaikaiset talot, ylhäällä mäellä sijaitseva linna, puiset sillat ja mukulakivikadut loivat ihanan tunnelman, varsinkin sitten, kun tuli pimeä ja katuvalot syttyivät. Selkeästi paikka oli hyvin turistinen, koska kaikenlaista matkamuistomyymälää oli katujen varsille kyhätty, enkä usko, että kovinkaan moni vastaan tuleva ihminen oli paikallinen, mutta ei se haitannut, turistejahan mekin oltiin.
Parasta koko kylässä oli ehkä kuitenkin huikea kasvisravintola, Laibon, johon eksyttiin. Tällaisena lämpimänä kesäiltana istuskeltiin tietysti terassilla joen rannassa, mutta myös sisällä näytti erittäin tunnelmalliselta. Menu oli ihan sairas, jokainen annos kuulosti niin hyvältä, että valitseminen oli melkein mahdotonta. Päästiin onneksi sitten maistelemaan toistemme lautasilta, ja jokainen oli erittäin tyytyväinen pöperöönsä. Jo tämän takia vois matkata takas. Cesky Krumloviin pääsisi melomallakin, kun jatkaisi Rozmbergistä vielä 20-30 kilometriä eteenpäin. Enskerralla sitten… Vielä pilkkopimeälläkin ohi lipui kanootteja. Tai puhallettavia tuoleja. Tai kelluvia ihmisiä. Joesta otetaan kaikki ilo irti!
Illalla hurautettiin takas Itävallan puolelle lähelle Linziä, jossa Serin isällä on työasunto. Seuraavana päivänä käytiin käppäilemässä Linzissä ja muualla lähistöllä, mutta kokokohta mulle oli naapurin kotieläintarha, jossa vierailin kolme kertaa, koska rakastuin erääseen niin läskiin porsaaseen, että sen silmiä oli mahdotonta löytää. Myös kanit, hevoset, lampaat, vuohet ja kanat veivät mun sydämen, mutta ahhh, se possu….
