Zdrawo! Meikäläinen lähti pääsiäisloman viettoon Balkanille! Jos pikasia kaupunkilomia ja Suomen matkoja ei lasketa, niin siitä onkin jo luvattoman kauan, kun olen viimeksi ollut reissussa.

Lähdin eilen aamu varhasella Wienistä bussilla Unkarin maaseutujen läpi kohti Serbiaa, Belgradia. Rajalla passintarkastuksessa alkoi tuntua siltä, että jee, olen ihan oikeesti matkalla jonnekin! Matkalla näin lampaita, lehmiä, hevosia, kanoja ja peuroja. Keskityin aika paljon seurailemaan ohi ajavia rekkakuskeja ja tulin siihen tulokseen, että olis oikeastaan aika kivaa olla rekkakuski. Bussista ei löytynyt luvattuja elokuvia ja muuta viihdykettä, mutta sain suklaapatukan ja kaks pillimehua. Matka Belgradiin kesti 8 tuntia, puol tuntia aikataulusta edellä. Tämä oli aiva mahtavaa, sillä määränpäänihän ei suinkaan ollut Belgrad, vaan tarkoituksena oli ottaa siitä vielä yöbussi Makedoniaan, Skopjeen ja olla perillä tänään aamu kuuden maissa.

Aikaisen saapumisen ansiosta ehdin kuitenkin häsettämään itseni lähtevien bussien asemalle ja sain kuin saikin napattua lipun viiden minuutin päästä lähtevään viimeiseen päiväbussiin, ja tämä tarkotti sitä, että saavuin Skopjeen yhdentoista maissa, seittemän tuntia ennen kuin olin kuvitellut! Nyt meni kyllä odottamattoman hyvin putkeen! Tien päällä tuli eilen kuitenkin oltua 15 tuntia, ja se oli kivaaa. Mun mielestä matkustamisessa melkein parasta on… itse matkustaminen!

Syy, miksi just Skopjeen, on se, että ihana ystäväiseni Laura on ollut täällä harjoittelussa ja se minua jo hulppeassa Airbnb-kämpässämme kera viinipullon odottelikin! Laura on kyllä hieno hahmo kun sen voi löytää milloin mistäkin ja jättää milloin mihinkin. Ollaan viimeksi nähty joululomalla Suomessa eli jälleennäkeminen oli taas kerran ratkiriemukas ja juttua riitti! Oli ihan huippua päästäkin bussin sijasta nukkumaan kunnon sänkyyn ja herätä nyt virkeenä. Laura on tän päivän vielä töissä, mä lähden kohta kattomaan, että miltä Skopjessa näyttää, tai ainakin ostamaan hammasharjan… Tarkotuksena hengata vähän täällä Makedoniassa ja pöräyttää tästä Albanian kautta Montenegroon, hengata vähän siellä, ja loputa suunnata Belgradiin, josta Lare ottaa lennon Suomeen ja mä bussin takas Wieniin. Sen 10 minuutin aikana mitä Belgradissa ehdin viettää, sain niin mukavaa palvelua kolmelta eri ihmiseltä, että odotukset korkeella senkin mestan suhteen! Aikaa koko tälle hommelille on pääsiäisloma, eli puoltoista viikkoa! Katsellaan, tuleeko päiväkirjapostaukset jatkossakin ihan livestreamina suoraan paikan päältä vaiko vasta sitten, kun oon kotona koneen ääressä!