Käytiin pyörähtämässä Suomen ja Ruotsin Lapin kautta Norjan upeilla Lofooteilla (ja “Lofooteilla”). Tällä kertaa matkaseurueeni koostui jo lähes blogin vakiovarusteiksi muodostuneiden Lauran ja Serin lisäksi uudesta mainiosta hahmosta, Aarosta, sekä hänen autostaan, nimeltään Veku. Aikaa koko reissulle oli just ja just viikko, eli aikamoista haipakkaa matkanteko välillä oli, mutta ehdittiin silti nähdä monta ihanaa paikkaa.

Ensimmäisenä päivänä päräytettiin bussilla mökiltä Jyväskylään, josta Laura ja Aaro poimivat meidät kyytiin. Sitten paineltiinkin, pakollista ruotsinturistin tuliaisreissua Haaparannan Snuskungeniin lukuunottamatta, lähes ilman taukoa Lapin yöttömässä yössä melkein Ruotsin Abiskoon saakka, joka olikin jo melko lähellä Norjan rajaa. Löydettiin kiva telttapaikka jostakin pöheiköstä lumihuippuisten tuntureiden ympäröimän järven rannalta, jossa Seri pääsi jo kiroamaan hyttysten määrää, vaikkei se ollut mitään verrattuna tuleviin, reissun hyttysrikkaimpiin päiviin.

Seuraavana päivänä käytiin vielä Abiskon karkkitukussa, jossa meinas seota. Vinkkinä samaa reittiä Norjaan matkaaville: kannattaisi myös itsensä lisäksi tankata autoa Abiskossa, sillä se on viimeinen bensa-asema ennen Norjan rajaa! Noh, onneks bensa ei tällä hetkellä ollut mitään ihan järkyttävän hintaista Norjassakaan…

Maisemat muuttuivat koko ajan vaan upeemmiksi, kun matkattiin kohti ensimmäistä Norjankohdettamme, Støtä, Eevil Stöö kajareissa pauhaten totta kai, jossa Lauran kaveri työskentelee valasretkien vetäjänä. Meilläkin oli toiveissa nähdä valaita, mutta varmuudella ei pysty kyllä sanoa, että olivatko ne kaukaisuudessa häämöttävät möntit valaita vai kiviä. Mutta siis valaita varmaankin…. Löydettiin telttapaikka upeista maisemista, jossa istuttiin iltaa ja yötä auringon paisteessa ja ukulelen soidessa. Seuraavana päivänä haikkailtiin läheiselle, valkohiekkaiselle rannalle sekä yhden pikkuvuoren päälle. Tehtiin tämä kaikki siinä uskossa, että oltiin Lofooteilla, mutta myöhemmin selvisi, että oltiin itseasiassa aika kaukana sieltä.

Seuraava kohteemme oli sitten ihan oikeasti Lofooteilla. Kyseessä oli karibianhenkeä miinus kylmyys ja vuoret henkivä, ihana Hauklandin hiekkaranta, jossa järjestimme itsellemme erittäin onnistuneet beachpartyt. Yö oli reissun kylmin, mutta onneks tuli otettua siinä sitä lämmikettä hieman.

Seuraavana aamuna herätessäni darrainen Laura kuitenkin makasikin jo vähemmissä vaatteissa nurmella ja ranta oli täynnä aurinkoa ottavia aikuisia ja vedessä uimaleluineen pulikoivia lapsia. Oli vaikea uskoa, että oltiin Jäämeren rannalla. Käytiin itsekin muutamaan otteeseen veden jäätävyydestä huolimatta uimassa ja nautittiin kauniista lomapäivästämme.

Päätettiin jättää teltat Hauklandiin suunnitelmista poiketen seuraavaksikin yöksi, koska mesta oli hyvä ja illaksi oli luvattu sadetta, joten kyseessä oli myös helppo vaihtoehto. Pulikoituamme tarpeeksi lähdettiin lähemmin tutustumaan kahteen Lofoottien lukemattomista kalastajakylistä, Reineen ja Å:hon. Molemmat oli aika täynnä turisteja ja karavaaneja, kuten koko Lofootit, mutta Reinestä sain jotenkin autenttisemman kuvan ja se olikin mielestäni pienine, punasine, ruohokattoisine taloineen tosi söötti paikka.

Aakkosten viimeisimmässä kirjaimessa ja Lofoottien saariryhmän viimeisimmässä kylässä, Ååssa oli omaan makuuni vähän liikaa (kala)museota sun muuta turistisälää, mutta oli sekin ihan kiva.

Seuraavana päivänä kävästiin lähtömatkalla vielä Henningsværissa, joka osoittautui yllättävänkin isoksi kylänpahaseksi. Lofooteilta idyllisten kalastajakylien ja turkoosivetisten, valkohiekkaisten rantojen lisäksi mieleen jäi joka paikassa kuivuvat kalanpäät, mutkat ja mäet, pitkät sillat sekä loputtomat, joskus veden alta kulkevat, joskus yhden auton levyiset, jännittävät tunnelit.

Kireän aikataulun takia jouduttiin Lofooteilta jättämään väliin kaks mielenkiintosta kohdetta, Viikinkimuseo, joka oman mainoksensa mukaan on elämys, jota ei voi ikinä unhoittaa (hyvässä vai pahassa – mene ja tiedä), ja jossa olisi saanut ampua jousipyssyllä, sekä jääveistoksia ja jääbaarin sisältävä, mystisiä kokemuksia lupaileva Magic Ice.

Oli aika kääntyä kotiinpäin, johon päätettiin ajaa Suomen Lapin kautta – seuraava kohteemme oli Kilpisjärvi. Laitettiin teltat pystyyn mäennyppylän päälle, josta oli mukavat maisemat Kilpisjärven ylle. Vähemmän mukavaa olivat hyttyset, mäkäräiset, ynnä muut verenhimoiset ötökät, joita oli Kilpparilla odotetustikin aivan naurettavan paljon. Kokattiin nopeesti trangiapöperöt, jona aikana saatiin huitoa jo n. miljoonaa hyttystä ja onkia niitä pois kattilasta, ja siirryttiin sitten nopeesti teltan uumeniin syömään ja nautiskelemaan viiniä. Kehityttiin aika hyviksi teltan oven pika-aukojiksi ja -sulkijoiksi, kuin myös hyttysmassamurhaajiksi.

Seuraavana päivänä minä ja Seri lähdettiin sitten vallottamaan Saana, kun toiset lähti polvivammailun takia luontopolulle ja uimaan. Saanan kiipeäminen oli ihan mukavaa hommaa, johon meni rauhalliseen tahtiin liikkuen ylös-alas yhteensä n. 2,5-3 tuntia. Jossain vaiheessa meinas kuitenkin toki mennä hermo, kun luultiin n. kymmenen kertaa, että edessä häämöttävä nyppylä olisi ollut tunturin huippu, kunnes aina “huipulle” saavuttuamme nähtiin uusi, korkeampi “huippu”. Feikkihuipuilta ja oikealta huipulta maisemat olivat kuitenkin hienot ja kyllä siinä sielu lepäs.

Kirpparilta oli tarkoitus jatkaa Rovaniemelle joulupukkia tervehtimään, mutta alueelle luvattujen ukkosmyrskyjen takia suunnitelmat vaihtuivat ja ajettiinkin Kuusamoon. Oltiin perillä myöhään yöllä ja päätettiin laiskuuttamme, ja reissun vikan yön kunniaksi, jakaa romanttisesti teltta nelistään. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti Kuopiota, josta mun ja Serin matka jatkui bussilla kohti pääkaupunkiseutua.

Yks viikko tällaiseen reissuun on ihan minimi, ja + pari viikkoa olis varmaan aika optimaalinen. On kyllä uskomatonta, kuinka upee naapurimaa meillä on, koska Norja on ainakin luontonsa puolesta kyllä aivan huippu, ja Lofootit näköjään varsinkin! Eli menkää sinne! Mutta muistakaa ottaa mukaan sadekamat ja vaihtovaatteita, koska jossain vaiheessa sataa kuitenkin, shortsit, koska yhtäkkiä voikin olla helle, pipot, hanskat ja muuta lämmikettä sekä tarpeeks ruokaa, koska kalliissa Norjassa kannattaa välttää shoppailua.