1.9.16

Nyt kun kirjoitan, onkin super nopeasti mennyt lomamme melkein lopuillaan, koska huomenna koittaa viimeinen kokonainen päivämme Kreikassa. Viikkomme on lähinnä koostunut skoottereilla ajelusta, rannalla makaamisesta ja ylensyömisestä ja -juomisesta.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänämme saarella, sunnuntaina, ajeltiin skoottereilla (tosin en kyllä itse ajanut, vaan istuin kyydissä) mutkaisia teitä Xigia Caves -rannalle, joka oli Alykesin tapaan tosi kiva uimapaikka, joskin erilainen. Ranta oli pieni ja täynnä ihmisiä, ja pohja oli hiekan sijasta kivinen. Kyseisen rannan erikoisuus on se, että siellä vesi on tosi rikkipitoista. Sen pitäisi siis olla terveellistä ja tehdä hyvää iholle, mutta aika erityiseltä siellä tästä syystä myös tuoksahti… Kun rannalta ui vähän matkaa vasemmalle, löytää luolan, jonka sisällä myös on ranta. Minä tosin en sinne uinut, mutta muut kyllä.

Illalla syötiin läheisessä tavernassa. Kreikkalainen ruoka on ihanaa ja sitä tuli tilattua aika paljon. Kasvissyöjälläkään ei ole todellakaan mitään ongelmia, koska etenkin lihattomia alkuruokia riittää, ja tietty kreikkalaista salaattia. Päästiin seuraamaan myös mukavaa ohjelmanumeroa, kun Seri yritti saada kaiken tomaattileivän syödyksi, jota sen oli aivan pakko tilata lisää, vaikka kaikki muut sanottiin, ettei jaksa enää syödä, ja sitä tulikin sitten aika runsaasti. Kun lautanen oli ainakin melkein tyhjä, lähdettiin takas Universumiin ja jatkettiin iltaa terassillamme kera retsinan ja ouzon.

Maanantaina ajettiin hieman pidemmälle saaren eteläkärkeen, Gerakas-rannalle, joka on myös kilpikonniensuojelualuetta. Rannalta pitää poistua ilta seitsemään mennessä, jotta kilpparit saavat munia ja kuoriutua rauhassa. Olin vähän pettynyt, etten nähnyt yhtäkään kilpparia, mutta silti onneni kukkuroilla, koska ranta oli taas kerran aivan täydellinen. Pulikoitiin monta tuntia ja oli tosi hauskaa.

Illalla päätettiin ajamisen sijaan kävellä edellispäivältä tuttuun tavernaan, johon oli vajaa puolen tunnin kävelymatka farmilta, jotta voitaisiin rauhassa nautiskella viiniä siellä. Vedettiin taas kerran armoton ähky, vaikka ei tällä kertaa edes tilattu sitä extraleipää. Ihailtiin kotimatkalla linnunrataa ja nukahdettiin heti kun päästiin sänkyyn.

Tiistaina haluttiin viettää vielä edellispäiviäkin rennompi päivä, joten löhöiltiin riippumatossa ja hengailtiin farmilla iltapäivään saakka. Myöhemmin pistäydyttiin Alykesissa uimassa ja vähän syömässä ja sitten istahdettiinkin taas terassillemme. Käytiin yöllä vielä vähän tankkaamassa viinivarastoamme farmin kaupassa, jonka ovi oli auki, joten ajateltiin, että voidaan vaan ottaa tarvitsemamme ja jättää rahat ja lappu pöydälle. Se oli hieman vaarallista, koska neljä pulloa viiniä ja yksi ouzo meni sinä yönä.

Keskiviikkona, eli eilen, päästiin edellisyön bileistä huolimatta liikkeelle suht hyvissä ajoin, ja tehtiin retki vuoren yli saaren länsipuolelle. Mutkaisella vuorella ajeleminen oli kivaa mutta myös hieman raskasta, koska Seri ja minä ajettiin prutkullamme kahdestaan ja oltiin sen verran painavia, että mopo hyytyi vuoren rinteellä pari kertaa aivan täysin. Päästiin kuitenkin perille Korakonissi-rannalle, joka oli kyllä oikeastaan enemmänkin kalliota ja luolaa, kuin perus ranta, ja todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Päivä osoittautuikin olemaan vähän äksönrikkaampi, koska paikassa pääsi kiipeilemään, sukeltelemaan luolaan ja hyppimään kallioilta, josta pojat olivat innoissaan. Uiminen paikassa oli myös taas kerran äärimmäisen mukavaa.

Ajeltiin vielä toiselle, suht läheiselle Puerto Limnionas -rannalle (tosin matka olikin vähän pidempi, kun kartassa näkyvän oikoreitin tie oli niin huonossa kunnossa, ettei haluttu ajaa sitä kautta) syömään ja katsomaan auringonlasku. Auringonlasku oli hieno ja rannalla olleen tavernan ruoka taas kerran herkkua. Kallion reunaan rakentunut ranta olisi varmaan myös ollut aika mukava auringonottopaikka.

Auringon laskettua lähdettiin kotimatkalle. Pilkkopimeillä vuorilla ajeleminen (tai siis kyydissä istuminen) oli vähän jännittävää, ja kertaalleen pikkusen eksyttiinkin. Kyydissä istuessani mulla oli aikaa tuijotella tähtitaivaalle, joka näytti aivan upeelta, kun ainoat näkyvissä olevat muut valot lähtivät meidän skoottereista. Kun oltiin yllättäen päästy vuoren päälle ilman ongelmia, ja alettiin taas laskeutua, näytti tähtitaivaan eteen ilmestyvä vuori mahtavan suurelta mustalta möntiltä, ja sitten möntin takaa alkoi pikkuhiljaa ilmestyä kaupungin valot ja lopulta sieraimiin kantautui auringossa kuivuvien rusinoiden tuoksu, mikä tarkoitti sitä, että oltiin melkein kotona. Minä ilmoitin pitäväni loman ensimmäisen alkoholittoman päivän ja olin nukkumassa jo ennen puoltayötä. Muut ilmeisesti seurasivat esimerkkiäni.

Kuten joka aamu, myös tänään aloitettiin päivä syömällä kreikkalaista jugurttia, hunajaa, hedelmiä, leipää, tomaattia, juustoa ja takapihan tuoreita yrttejä.

Sitten etsittiin taas uusi ranta, ja päädyttiin tänne Amboula-rannalle, jossa paraikaa löhöän hiekalla ja näpyttelen tätä tekstiä. Ranta ei ole yhtä paljon mieleeni, kuin kaikki muut näkemämme rannat, koska aallot ovat täällä isommat. En siis ole uinut niin paljoa, mutta tylsäksi ei aika silti ole käynyt, koska rakennettiin Serin kanssa ihan hieno hiekkalinna (vähän oli kyllä erimielisyyksiä rakennuspuuhissa, kun mä yritin rakentaa prinsessalinnaa ja Seri jotain sotalinnaketta). Agendalla tälle päivälle ainakin suklaa-pähkinävoijätskin metsästys, josta olen nähnyt mainoksia ja jota on nyt vaan pakko saada.