Viimeiset puolitoista viikkoa meni tien päällä, mutta suhteellisen tiukan ajoaikataulun ja hitaan netin vuoksi en päässyt paljon blogia päivittelemään. Nyt, tämän kesän roadtrippimme määräpäähän jo asetuttuamme, on aika kaivella matkalla rustaillut päiväkirjamerkinnät puhelimen kätköistä ja tässä niistä ensimmäinen:
24.7.2017
Kuten viime postauksessa ilmoitin, tie kutsuu, mutta jätin tuolloin roadtripin määränpään vielä arvoitukseksi. Tässä se tulee: kyseessä on niinkin eksoottinen paikka kuin… Tattadadaa… Suomi!
Blogistakin jo tutut, vanhat kunnon Laura ja Aaro Veku-kaaransa kera ovat kierrelleet Eurooppaa ristiin rastiin koko kesän ja torstaina he saapuivat hakemaan minua ja Seriä Wienistä. Vietettiin viikonloppu vielä armaassa kotimaassamme ennen kuin lähdettiin tänään, maanantaina, aamulla Slovakian kautta Puolaan ja kohti toista (vai ensimmäistä?) kotimaatamme.
Päivän teemaksi valikoitui koristemaalatut pikkukylät, sillä määränpäänämme Puolassa oli Zalipen kukkamaalauksin koristeltu kylä, ja matkan varrelle osui sopivasti Slovakiassa myös Čičmany, reilun 200 asukkaan kylä, jonka tummat puutalot on internetin mukaan koristeltu “pitsiä muistuttavin maalauksin”. Oltiin hieman pettyneitä kylään saavuttuamme, koska talojen seiniin piirretyistä viivoista ja rasteista ei kyllä pitsi olisi tullut ensimmäisenä mieleen, mutta oli ne silti ihan hienoja ja kylä oli joka tapauksessa hyvä taukopaikka. Varsinkin, koska siellä oli hieno valokuvauslavaste, ja roskista selfiekeppinä käyttämällä saimme heti reissun alkuun itsestämme upean yhteiskuvan, eikö?
Päästiin myös maistelemaan paikallisia herkkuja, eli jotain friteetattua juustoa hillolla, joka tosin ei ollut paras syömämme friteerattu juusto, tai lähelläkään sitä (paitsi jos Seriltä kysytään), perunapannaria juustolla sekä tietty halpaa olutta (ei kuski [joka en onneksi ollut minä]).
Matkalla Slovakiasta Puolaan oli ruuhkia ja suljettuja teitä, joten oltiin perillä Zalipen lähettyvillä sen verran myöhään, että päätettiin jättää kylässä vierailu seuraavaan päivään ja tsekattiin itsemme sisään leirintäalueelle läheiseen Tarnowiin. Oltiin ajateltu että joku Puolalainen leirintäalue saattaa olla hieman “mielenkiintoinen”, mutta saatiinkin neljällä kympillä kiva kahden huoneen mökkerö kylppäreineen ja keittiönurkkauksineen kaikkineen, eli ei tarvinnut edes telttaa pystyttää. Yöllä oli ukkosmyrsky, joten mökissä majoittuminen oli senkin puoleen oiva päätös.
Roadtripin ensimmäisen päivän noin muuten voisi tiivistää näihin mietteisiin ja oivalluksiin: Siistiä käydä kahdessa itselleen uudessa maassa yhden päivän aikana. Jäämies Ötzin penis ei sittenkään ole katkennut. Risto Asikainen ei ole sama henkilö kuin Hannu Korkeamäki. Petri-maljan kehittäjä ei olekaan joku vanha äitini tuttu, jossa uskossa olen elänyt koko tähänastisen elämäni, vaan joku 1800-luvulla elänyt saksalainen (kiitos vaan EU:n roaminghintojen muutokset ja Google). Saas nähdä minkälaisia asioita huominen tuo tullessaan, mutta ainakin koristemaalattu kylä -teema jatkuu!