Mulla oli syysloma ja lentoemäntä-siskolla sattui olemaan just työlennon kohteena Bangkok, joten me päätettiin lähteä äidin kanssa mukaan. Sisar lenteli Thaimaan ja Suomen väliä eestaas (ja ehti onneksi aina myös pysähtyä muutamaksi päiväksi viettämään aikaa meidän kanssa) ja me äidin kanssa vietettiin huisi viikko enkelten kaupungissa. 

Vaikka olen kävässyt pari kertaa aiemminkin Bangkokissa, on se niin iso kaupunki, että paljon uutta nähtävää ja tehtävää (ja maisteltavaa!) riitti. Tällä kertaa asusteltiin Silomissa, joka ei joen rantaa lukuunottamatta ollut mulle entuudestaan yhtään tuttua aluetta. Onneksi lähdettiin matkaan, vaikka jossain vaiheessa jouduttiinkin vähän jopa harkitsemaan reissun perumista. Loppujen lopuksi kuitenkin ne syyt, joiden takia aluksi hieman epäilytti, tekivät meidän viikosta varmasti vieläkin paremman:

Sadekausi: Vielä pari päivää ennen meidän matkaa Bangkokissa satoi aivan hulluna. Yhtenä yönä oli tullut reilu pari metriä vettä ja useat alueet kaupungista tulvi ihan kunnolla. Uutisissa paikallisia kehotettiin varautumaan mahdollisiin uusiin tulviin, mutta sadekausi kuitenkin päättyi kuin seinään meidän saavuttua Bangkokiin. Ensimmäisenä päivänä päästiin todistamaan rankkasadetta ja salamointia Bangkokin yllä metroaseman katoksesta käsin, mutta sen jälkeen ei paria lähes olematonta kuuroa lukuunottamatta satanut ollenkaan ja keli oli mukavan puolipilvinen.

Kuninkaan hautajaiset: Thaimaata 7 vuosikymmentä hallinnut kuningas Bhumibol Adulyadej kuoli viime vuoden lokakuussa ja siitä lähtien Thaimaassa on ollut suruaika. Kuningas polttohaudattiin hämmentävästi vuosi kuoleman jälkeen, ja lähes viikon kestäneet hautajaisseremoniat osuivat sopivasti samaan ajankohtaan meidän loman kanssa. Kuningas oli thaimaalaisille rakas ja satojentuhansien surijoiden odotettiin matkustavan pääkaupunkiin saattamaan kunkku viimeiselle matkalleen. Tämän uskottiin taas aiheuttavan ruuhkia ja muuta hämminkiä, josta syystä joissain lähteissä ulkomaalaisia kehotettiin jopa kokonaan jättämään Bangkok väliin kyseisenä aikana. No onneksi ei jätetty, koska päästiin seuraamaan tätä historiallista ja thaimaalaisille hyvin tärkeää tapahtumaa paikan päältä. Ei ainakaan huomattu mitään sen pahempia ruuhkia kuin normaalistikaan ja hautajaisten pääpäivänä yli kahdeksan miljoonan asukkaan Bangkok oli lähinnä aavekaupunki – meidän hotellin viereisellä tiellä, joka oli normaalisti lähes yötä-päivää täynnä autoja, mopoja ja tuktukeja, mateli silloin tällöin pari hassua kulkupeliä, kaduilla ei näkynyt juuri ketään ja avoimen ravintolan tai kaupan löytäminen osoittautui haastavaksi. Me ei toki lähdetty ryysimään vanhaan kaupunkiin, jossa hautajaisia pääasiassa vietettiin, ja jossa meininki olisi varmasti ollut ihan päinvastainen, vaan tyydyttiin seuraamaan seremoniaa telkkarista. Hautajaiset ja suruaika näkyivät kuitenkin selkeästi ympäri kaupungin. Mainokset oli korvattu muistoteksteillä ja kuninkaan kuvilla, julkisissa kulkuneuvoissa soi harras musiikki, suurin osa nettisivuista oli muutettu mustavalkoisiksi ja ihmisillä oli päällään mustaa, harmaata tai valkoista. Me oltiin myös pakattu reppumme täyteen tummanpuhuvia kesävaatteita. Meidän loman viimeinen päivä oli ensimmäinen suruajan jälkeinen päivä ja oli mielenkiintoista nähdä, kuinka muutamat paikalliset olivat jo uskaltautuneet vaihtaa mustat ja valkoiset vaatteet iloisemman värisiin.

Edellämainittujen tekijöiden lisäksi äitimuorimme myös päätti sairastua angiinaan juuri ennen matkaan lähtöä, joten jouduimme vähän jännittämään, että tepsivätkö lääkkeet vai lähteekö olo vielä huononemaan. Onneksi emme kuitenkaan skipanneet matkaa tästäkään syystä, koska mikäs sen parempi paikka parannella itseään kuin aurinkotuoli hotellin katolla.

Viikko Bangkokissa oli siis loppujen lopuksi todella onnistunut. Bangkok on paras ja tässä tulee meidän Bangkokin-loman parhaat:

Ruoka

First things first, eli aloitetaanpa lempiaiheestani, ruoasta. Matkamme ajankohta sattui senkin puolesta ihan nappiin, että Thaimaassa vietettiin juuri kasvisruokafestareita (Tesagan Gin Je, tai “Nine Emperor Gods Festival”). Kyseessä on taolainen festari, jonka aikana lihansyöjätkin syövät yhdeksän päivää pelkkää kasvis-, tai lähinnä vegaaniruokaa, kunnioittaakseen “yhdeksää hallitsijajumalaa” ja puhdistaakseen kehonsa. Bangkokissa festareita juhlittiin lähinnä Chinatownissa, mutta vegeruokakojuja löytyi runsaasti ympäri kaupungin. Tesagan Gin Je -festareihin liittyy monenlaisia rituaaleja. Me (mun mielestä valitettavasti, äidin ja siskon mielestä onneksi) missattiin niistä varmasti hurjin, eli rituaali, jossa transsissa olevat ihmiset survovat miekkoja ja muita teräviä esineitä poskistaan läpi, mutta nähtiin kuitenkin valkoisiin pukeutunut kulkue ja jonkun sortin esitys, joka piti sisällään lohikäärmeitä ja rumpuja. Tungoksisessa Chinatownissa käydessämme hamstrattiin katukojuista kaikenlaisia vegeherkkuja, kuten feikkisatayvartaita, inkivääri-seesamipallosoppaa ja dimsumeja.

Muutoinkin koko viikko oli yhtää food fiestaa. Kadulta löytää ihania kevätkääryleitä, padthaita, curryja, hedelmämehuja ja muuta herkkua ihan eurolla tai parilla ja katukeittiöiden muovituoleilla istuskelu paikallisten seassa on aina kivaa.

Käytiin kuitenkin tietysti muutamia kertoja myös thaimaalaisella mittapuulla vähän kalliimmissa ravintoloissa (joissa annos maksoi n. 3-4e). Tällä kertaa voisin erityisesti suositella kahta ravintolaa, jotka molemmat löytyvät Silomista ja joiden molempien yhteydessä toimii myös joogastudio. Ruoka oli terveellistä ja niin hyvää, että molemmissa paikoissa oli käytävä kahteen otteeseen. Suananda löytyy värikkään Sri Mariamman -hindutemppelin kanssa samalta tieltä ja tarjoilee thaimaalaista ja intialaista herkkuruokaa (Suananda, 109/9 Thanon Pan).

Yogi’s Spice on Root8-joogastudion ravintola, joka sijaitsee kolkon oloisen parkkihallin yläkerrassa, mutta kun paikalle löytää, odottaa sisällä viihtyisä ilmapiiri ja ihanaa ruokaa (Root8 Yoga, 46 Sathorn Corner, Soi Phipat (Sathorn 8), Silom Road).

Reissun parhaaksi ruokapaikaksi osoittautui kuitenkin jopa vähän yllättäen MBK-ostoskeskuksen 6.-kerroksen Food Island -ruokatori. Paikan keskellä on tönö, jonka seinässä lukee jotain tyyliin “vegetarian and healthy” ja niiden ruoka oli jumalaista ja halpaa ja valinnanvaraa oli niin paljon, että myös tänne oli tultava syömään vielä toistamiseen. Mulla meinas pää räjähtää ja ylistyssanat loppua kesken kun sain suuhuni kääryleen nimeltä “miang ta krai bai cha plu”. Totesin sen olevan paras thairuoka tai ehkä ylipäätään paras ruoka ikinä, jota olen suuhuni laittanut, ja seison edelleen kuola suusta valuen tämän mielipiteen takana.

Kasviruokaa on Bangkokista (muutenkin kuin vegefestareiden aikaan) onneksi helppo löytää ja useat kasvisruokakojut on merkitty keltaisin viirein. Käsitykseni mukaan viiri tarkottaa vegaania, eli esimerkiksi kalakastikkeestakaan ei ole pelkoa tällaisissa paikoissa. Toisaalta, eräällä keltaviirikärryllä vieraillessamme oltiin aika varmoja, että sopassa oli jonkun linnun munia.

 

Shoppailu

Bangkokissa on helppo pistää sanonta “Shop ’til you drop” käytäntöön, tai ainakin “Shop ’til your mom drops”. En nyt tietenkään kehota ketään ostelemaan mitään turhaa, mutta jos joka tapauksessa hairahdat välillä tekemään syntisiä heräteostoksia tai tarvitset oikeasti jotain, kannattaa ostokset tehdä Bangkokissa, koska täältähän se tavara tulee Eurooppaankin, hinta vaan on huomattavasti huokeampi.

Jo edellä mainittu MBK on ihan hyvä paikka edullisten ostosten tekemiseen ja seitsemänkerroksisesta kauppakeskuksesta löytyy hyvän ruoan lisäksi kaikkea muodista elektroniikkaan (myös rikki menneen älypuhelimen näytön voi korjata alle viidelläkympillä).

Joen toisella puolella sijaitseva Klong San Market, joka myös rottakujana tunnetaan, oli jo entuudestaan tuttu shoppailupaikka, joka on mukavan pieni, rauhallinen ja vähäturistinen, ja jossa myydään kivoja vaatteita, kenkiä yms. hyvään hintaan (ainakin jos jaksaa tinkiä).

Joka viikonloppu Bangkokissa järjestettävät Chatuchakin markkinat ovat yksi maailman suurimmista markkinoista. Kuulostaa ahdistavalta, joten sinne ei menty. Mutta Chatuchak-markkinoiden lähellä järjestetään myös torstaista sunnuntaihin toiset iltamarkkinat, nimeltään JJ Green. JJ Green tuntui olevan hipstereiden paratiisi ja vintageaarreaitta, jonne turistit ei paljoa eksy. Alueelta löytyy lukuisten kojujen lisäksi kymmeniä tunnelmallisia ja hauskoja ravintoloita tarjoillen melkeen mitä tahansa – paitsi kasvisruokaa. Lähdettiin markkinoille nälkäisinä, eksyttiin matkalla johonkin lumottuun puistoon, jonka kaikki portit yhtä lukuunottamatta suljettiin kun me oltiin siellä sisällä, ja jossa siskoni astui paskaan, ja kun lopulta pääsimme perille, jouduimme kiertämään varmasti yli 20 ravintolaa todeten, ettei niiden listoilla ollut yhtäkään lihatonta tai kalatonta ruokaa, ja etteivät tarjoilijat edes tajunneet käsitettä “vegetarian”. Näin saimme syödä illalliseksi loman ensimmäiset ja viimeiset juustoleivät ja juustoranskalaiset. Jos olet kasvissyöjä, älä siis lähde JJ Green -marketille nälkäisenä, mutta muuten paikka on todellakin käymisen arvoinen.

Jos olet samanlainen kukkafani kuin floristi-äitini, kannattaa suunnata myös Pak Khlong -kukkatorille. Me oltiin luvattu ostaa äidille torilta synttärikukkakimppuun tarvittavat ainekset, eikä jouduttu onneksi vararikkoon, sillä orkidea-lootus -kimpun tykötarpeisiin upposi pari euroa. Kukkatori on auki 24/7 ja paikalla on runsaasti leikkokukkia (ja myös vihanneksia) kauppaavia myyjiä. Paras aika kukkaostoksille on kuulema aamuyöstä, kun uudet kukkalastit saapuvat. Me oltiin mestoilla sunnuntai-aamupäivällä, jolloin siellä oli hyvin rauhallista.

Muuta kivaa

Lumpini Park

Lumpini Park on Bangkokin “keskuspuisto” ja tästä lähtien yks mun lempi paikoista Bangkokista. Vehreään puistoon on kiva paeta suurkaupungin hälinää, mutta parasta siellä on sen fauna. Käydessäni Bangkokissa viimeksi vuonna 2014 kohtasin kanaaleiden valtijaan, vesimonitorin.  Lumpini Park osoittautuikin olemaan kunnon vesimonitorien valtakunta, koska siellä sijaitsevassa lammessa ja sen reunoilla näytti hengailevan kymmeniä, joskus hyvinkin kookkaita, ihania hirmuliskoja.

Pidettiin aamiaistaukoa puiston penkillä, kun eräs mummo lähestyi meitä. Se kauppasi kalanruokaa, ja kun pari pussia ei maksanut muutamaa bahtia ja puolikasta appelsiinia enempää, ajateltiin tukea mummon liiketoimintaa. Tällä tavalla mummeli onnistuikin tarjoamaan meille yhden Bangkokin hauskimmista elämyksistä. Kun viskottiin niitä epäilyttävän oloisia papanoita sameaan jokeen, ilmestyi pintaan niitä nappailemaan kilpikonnan päitä, isoja vonkaleita ja joidenkin mystisten eläinten kitoja, joilla oli tosi pitkät ja söpöt viikset.

Thai-hieronta

Helsingin Kalliossa thai-hierontasalonkiin astuminen saattaa hieman epäilyttää, mutta Thaimaan lomalla se on must-juttu. Vertailtiin vähän hintoja ja tavallisesti tunnin thai- tai jalkahieronta näytti maksavan noin 300 bahtia (n. 8e). Useat katujen varsilla näkyvät hierontapaikat vaikuttivat vähän kolkon oloisilta näyteikkunoilta, mutta me löydettiin onneksi pienellä googlailulla hotellimme läheltä ihana Ruen Nuad -hierontapaikka. Tunnelmalliseen puutaloon ja sen vehreälle terassille astuessa melkein unohti olevansa keskellä suurkaupunkia ja hieronta teki sen verran hyvää, ettei jätetty sitä yhteen kertaan.

Kattoterassit

Bangkokissa on monia pilvenpiirtäjiä ja korkeita rakennuksia, joiden katoille pääsee ihailemaan maisemia ja nautiskelemaan ylihintaisia koktaileja. Mä totesin jo viime reissulla, kun meidät käännytettiin epäasiallisten vaatteittemme johdosta state towerin kattobaarista pois, ettei moiset elitistipaikat ole ehkä mua varten. Oikeasti kuitenkin yks kallis koktaili pilvenpiirtäjän päällä on varmasti hintansa väärti ja maksaa itsensä takas huikealla näköalalla. Me silti tyydyttiin tällä(kin) kertaa ihailemaan kaupunkia ihan vaan meidän oman hotellin katolta, jossa samalla sai polskia uima-altaassa. Bangkokissa hotellien hinta-laatusuhde on mitä parhain ja monen hotlan katolta löytyykin oma uima-allas. Mun mielestä uima-allas ja pieni vihreä keidas katolla kaupungin hälinän yläpuolella tekee lomasta vielä enemmän loman tuntuisen, sillä breikki katujen kiireestä ja raikastava pulahdus uima-altaaseen maailman kuumimmassa pääkaupungissa tekee välillä ihan hyvää.

Noniin, tässä oli mun tämänkertainen Bangkok-raportti. Jos et saanut vieläkään tarpeeksesi, siitäkään huolimatta että tästä tuli ihan megapitkä postaus, voit lukea mun muutaman vuoden takaisia Bangkok-fiilistelyjä ja -vinkkejä tästä.