Vietettiin kesäkuun lopussa pari hauskaa päivää Prahassa. Olen käynyt kaupungissa jo useasti, mutta uutta näkökulmaa reissuun toi se, että kesäaikaan olen viimeksi vieraillut siellä yli kymmenen vuotta sitten. Praha tarjoili meille tällä(kin) kertaa paljon halpaa kasvisruokaa, vielä enemmän ja vielä halvempaa olutta, huimia näköaloja, tarinoita alkemisteista, aurinkoa ja rankkasadetta.

Praha Päivä 1: Saapuminen, juhlaillallinen ja rankkasade

Reissu alkoi ihan erityisen hyvissä fiiliksissä. Olin toissapäivänä valmistunut uuteen ammattiin ja oltiin Serin kanssa molemmat vihdoin päästy töistä lomalle ja selätetty kevään megastressit. Oltiin myös Prahassa oikeastaan vain läpikulkumatkalla, sieltä kun on usein halvempi lentää koto-Suomeen, eli edessä oli myös kauan odotettu Suomi-loma.

Matkustettiin Prahaan ihan mainion StudentAgencyn kyydillä. Firman halpisbussit olivat jo tuttuja, mutta nyt se on alkanut operoimaan myös junia (Regio Jet). Ottaen huomioon, että matka kesti nelisen tuntia ja saatiin käyttää ilmaiseksi nettiä, katsella leffoja ja juoda monta kupillista kahvia tai teetä, oli vajaat 15 euroa mielestäni ihan kelpo hinta. Eli jos matkailet keski-Euroopassa, kannattaa tarkistaa StudentAgencyn tarjonta!

Saavuttiin alkuillasta Prahaan ja tsekattiin sisään meidän hostelliin. Oltiin varattu netistä vaan nopeasti joku halpa majapaikka ainoastaan sillä kriteerillä, että se sijaitsee meidän Prahan lempparialueella Žižkovissa. Vasta matkalla katsoin The Clown and the Bard -hostellin nettisivuja, ja siellä paikan mainostettiin olevan bilehostelli. Siinä vaiheessa meinasi alkaa vähän ahdistaa, tuntui että ollaan liian vanhoja sellaiseen…

Ensimmäisenä iltana päätettiin juhlistaa mun valmistumista ja mentiin syömään kasvisravintola Maitreaan. Ravintola ei ehkä Prahan hintatasoon verrattuna ole kaikkein halvimmasta päästä, mutta suomalaisittain silti melko edullinen. Varsinkin kellarikerroksen sisustus on tosi omaperäinen ja viihtyisä, ruoka oli herkkua ja palvelu ystävällistä. Eli suositus Maitrealle!

Ruoan jälkeen käytiin ostamassa kiskasta muutama juoma, jotka ajateltiin kulautella joen rannassa tunnelmallisesti toisen puolen valoja ihaillen. Ei kauaa ehditty istuskella kun taivas repesi ja kastuttiin saman tien ihan läpimäriksi. Ilmeisesti sade oli myös liikaa Prahan julkiselle liikenteelle, sillä metro jumittui totaalisesti. Kotimatkamme oli siis jokseenkin vaivalloinen.

Ei haluttu kuitenkaan lopettaa hyvää iltaa ihan kesken, joten pistäännyttiin vielä parilla cocktaililla hostellimme lähellä sijaitsevassa Bukowski’s-baarissa. Tykästyttiin baarin tunnelmalliseen mutta rosoiseen vibaan viime kerralla ja tämänkertainen kokemus oli ihan yhtä hyvä. Istuttiin vieläpä täsmälleen samassa pöydässä tälläkin kertaa, eli periaatteessa meillä on jo kantapöytäkin siellä 😀

Itsehän olisin voinut vielä tämänkin jälkeen jatkaa iltaa, mutta kävi ilmi että hostellimme ei ehkä sittenkään ole kovin villi bilehostelli. No, hyvä niin. Päästiin suht ajoissa nukkumaan.

Praha Päivä 2: Ähky markkinoilla, maailman toisiksi rumin rakennus ja erikoisolutta

Kun päästiin vihdoin sängystä ylös, oltiin nälissämme. Onneksi lähistöllä järjestettiin markkinat, jonne lähdettiin vetämään ähky paikallisia herkkuja maistellen. (Markkinat löytää googlaamallaŽižkov Farmers market. Myyjät ovat paikalla päivisin ke-su.)

Seri toivoi jo viime Prahan-reissulla, että käytäisiin Žižkovin kuuluisassa televisiotornissa. Se on ilmeisesti lähinnä kuuluisa siitä syystä, että se on nimetty Tsekkien, ja joidenkin lähteiden mukaan jopa koko maailman toisiksi rumimmaksi rakennukseksi. Ennen se oli myös kuuluisa sen kylkiä pitkin kiipeävistä jättiläisvauvaveistoksista, mutta nyt vauvat oli näköjään poistettu. Matka hissillä 97 metrin korkeudessa sijaitsevaan näköalakerrokseen oli yllättävän jännittävä. Myös ylhäällä mua jännitti hieman, koska tornin heilumisen tuulessa pystyi tuntea. Näköalat oli kuitenkin ihan huimat ja pälyiltiinkin pimenevää Prahaa ylhäältä käsin varmasti toista tuntia.

Illalla päädyttiin taas jotenkin kummallisesti juomaan kaljaa. Maisteltiin ensin BeerGeek -panimobaarissa vähän sivistyneemmin erikoisoluita, mutta jatkettiin juhlia lopulta jossain perus räkälässä. Meidät otettiin siellä ilolla vastaan ja jotenkin ajauduttiin kumoamaan aika monta shottia ja viipymään pilkkuun asti. Tänä iltana meidän bilehostellikin näytti vähän elonmerkkejä, eli toisinsanoen baaritiskillä norkoili vielä muutama tyyppi, joista yksi halusi tarjota meille ilmaisia juomia. Niinhän siinä kävikin, että oltiin itse ne bilehostellin pahimmat bilettäjät.

Praha Päivä 3: Darra, thai-hieronta, vähän alkemiaa ja loppuhuipennus

Viimeisenä Praha-aamunamme herättiin hieman voipuneina, sullottiin kamat kasaan ja tsekattiin ulos hostellista. Koska markkinoilla oli niin hyvät pöperöt, päätettiin käydä siellä vetämässä ähkyt toistamiseen.

Käytiin vielä mun toivomuksesta tutustumassa Prahan-loman viimeiseen nähtävyyteen, alkemiamuseoon (Speculum Alchemiae). Museo oli aika kiehtova, sillä joskus muinoin alkemistit ovat kehitelleet elämän eliksiirejä ja yrittäneet löytää viisasten kiven salaisuutta ihan oikeasti juuri tämän talon kellarissa. Kellari paljastui sattumalta ihan muutamia vuosia sitten tulvien yhteydessä. Tulvan takia myös suuri osa siellä olleesta irtaimistosta tuhoutui, ja niinpä läheskään kaikki museossa näytillä olleet tavarat eivät olleet alkuperäisiä. Pieneen kellariin astuttiin salaovesta, joka aukesi hyllyssä nököttävän lohikäärmepatsaan päätä kääntämällä, ja tunnelma kosteassa kellarissa oli hämyisen mystinen.

Ennen kotiinlähtöä oli vielä yksi toive toteuttamatta, sillä Seri oli halunnut päästä thai-hierontaan. Minusta homma tuntui vähän epämääräiseltä, mutta päätin kuitenkin mennä mukaan. Päästiin runnottaviksi samaan huoneeseen ja meitä hieroneet thai-tytöt olivat mukavia ja nauravaisia. Olen käynyt monesti thai-hieronnassa ja tiedän, että se sattuu jonkin verran. Mutta siinä vaiheessa kun tyttö alkoi muljautella koko painollaan selkärankaani kyynerpäänsä avulla, tiesin, että homma ei mennyt ihan niin kuin kuuluisi. En tietenkään näin perus-suomalaisena maininnut mitään pelostani halvaantua, vaan esitin yhä nauttivani hieronnasta. Muuten kokemus oli ihan rentouttava, mutta en vaan seuraaviin kolmeen päivään juuri pystynyt liikuttamaan yläruumistani. Jos uskaltaa riskin ottaa, niin edullisimmissa paikoissa parilla kympillä saa tunnin hierontaa.

Sitten lähdettiinkin kiireellä poimimaan tavaramme hostellilta ja suunnattiin kohti lentokenttää. Lähtöportilla koneeseen pääsyä odotellessa tapahtui vielä jotain melko odottamatonta. Seri alkoi nimittäin ihmetellä, että minkä takia niin monella oli päällään Body Count -paitoja. Mulla ei ollut hajuakaan mikä on Body Count, mutta Seri selitti sen olevan Ice-T:n trash metal bändi. Siinä samassa huomattiinkin että itse Ice-T, gangstaräpin legenda, istuskeli parin penkkirivin päässä venailemassa samaista lentoa. Kohtalolla oli selvästi näppinsä pelissä, koska juotiin kaiken lisäksi paraikaa jääteetä! Seri ei pystynyt hillitä sisäistä fanityttöään vaan meni pyytämään yhteiskuvaa. Mua vähän ujostutti mutta herra jääteen vastattua myöntävästi päätin itsekin tunkea mukaan kuvaan. Sitten lennettiin koti-Suomeen. Seri, mä, Body Count ja Ice-T.

Ps. Jos haluat enemmän vinkkejä Prahan kasvisravintoloista, baareista, mystisistä nähtävyyksistä ja ehkä Euroopan psykedeelisimmästä taidegalleriasta, lukaise mun fiilistelyt Prahasta vuodelta 2015.