Viime viikonloppuna oli tarkoitus valloittaa Itävallan Alppien Totes Gebirge -vuoristossa sijaitseva Großer Priel (2 515 m). Ei päästy ihan huipulle asti, mutta sen sijaan päädyttiin ihan sattumalta Itävallan kauneimmaksi äänestettyyn paikkaan. Samalla näin ensimmäistä kertaa Alpit ruska-aikaan ja pakko myöntää, ettei näky ainakaan kalpene sille kuuluisalle Lapin ruskalle.

Lauantai-aamuna lähdin Serin ja sen veljen kanssa junalla Wienistä Linziin, josta poikien isä nappasi meidät kyytiin. Ajeltiin autolla vielä tunteroinen Hinterstoderiin, josta aloitettiin vaellus. Aluksi meidän oli tarkoitus vaeltaa sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta uusin säätiedotus näytti koko sunnuntaille huonoa ilmaa. Sen lisäksi parkkipaikalla Seri ja minä saatiin tehtäväksemme ostaa autoon parkkilipuke ja ostettiin vahingossa parkkiaikaa vain 24 tunniksi. Tämä sinetöi päätöksen siitä, että sunnuntaina tultaisiin vaan takas alas, sillä autolla täytyi olla jo puolen päivän aikaan.

Mua alkuun vähän jännitti, että mitenköhän tällainen vaellus ihan “poikaporukassa” onnistuu, kaikki kolme kun ovat kuitenkin paljon kokeneempia vuori-ihmisiä, kuin minä. Ihan hyvin se kuitenkin meni. Ensimmäisenä päämääränämme oli Prielschutzhaus-majatalo, jossa oltiin päätetty yöpyä ja jossa aiottiin pitää ensimmäinen pidempi taukomme. Prielschutzhaus sijaitsee 1420 metrin korkeudessa, eli lähdettyämme liikkeelle n. 600 metristä, nousua kertyi suunnilleen 800 metriä. Matka majatalolle olikin aika rankka, koska reitti oli oikestaan koko ajan ylämäkeä, eli tasaisia kohtia ei ollut juuri ollenkaan. Käveltiin kuitenkin mukavan rauhalliseen tahtiin ja aina silloin tällöin pysähdyttiin ihastelemaan värikästä maisemaa.

Saavuttuamme majatalolle n. 2,5 tunnin vaelluksen jälkeen osa meistä oli jo niin loppu, että ajaltetiin jäävämme sinne koko loppupäiväksi. Vähän ruokaa ja tunnin tauko teki kuitenkin hyvää ja päätettiin vielä jatkaa matkaa korkeammalle. Nyt viimeistään kuitenkin selkeni, että alkuperäinen määränpäämme Großer Prielin huiputus jäisi toiseen kertaan. Tauon jälkeen kello oli jo lähemmäs neljää, joten ei mitenkään ehdittäisi huipulle ja takas ennen pimeää.

Retkikumppeneilleni alue oli jo tuttu, joten he osasivat kertoa, että lähellä olisi toinenkin mielenkiintoinen paikka, jonne ehdittäisiin varmasti vielä valoisaan aikaan. Niinpä käväistiin suunnilleen 1800 metrin korkeudessa paikalla, jonne toisen maailmansodan aikaan oli pudonnut natsien lentokone. Paikalla oli edelleen turmasta muistuttamassa muutamia pieniä lentokoneen osasia.

Takaisin talolla oltiin auringonlaskun aikaan. Illallisella me tilattiin menun ainoat kasvisruoat, eli linssimuhennosta ja knödeleitä sekä kurpitsa-peruna strudelia. Eli hyvin perinteisiä alppiruokia siis. Vaelluksen jälkeen oli sen verran kova nälkä, että valokuvat annoksista jäi nyt ottamatta. Pelailtiin vielä pari tuntia korttia (Exploding Kittens!) ja oltiin sängyissä jo ennen hiljaisuuden alkua klo 23.

Sunnuntai-aamuna ilma oli säätiedotuksen mukainen, eli kylmä, sumuinen ja sateinen. Alkumatkasta sade tuli alas rakeiden muodossa. Valkeista pilkuista täyttyvä syksyn värinen metsä näytti oikeastaan aika satumaiselta. Kun ylös tullessa olin pysynyt aika hyvin muiden perässä, yllättäen alastulossa jäin heti jälkeen. Serillä oli polven kanssa vähän vaikeuksia, joten me tultiin kahdestaan sitten perästä hitaammin ja saavuttiin alas noin tunti muiden jälkeen.

Alhaalla laaksossa päätettiin kävellä toista reittiä takas parkkipaikalle. Päädyttiin pienen järven rannalle ja yllättäen tämä paikka, noin viiden minuutin päästä parkkikselta, osoittautui ehkä koko vaelluksen upeimmaksi. Ja kuinka sattuikaan, toissapäivänä luettiin lehdestä, että kyseinen paikka, Schiederweiher, olikin juuri äänestetty koko Itävallan kauneimmaksi paikaksi!

Tästä vaellusreitistä kiinnostuneille: Priel Schutzhaus -majatalolta lähtee reittejä monille alueen huipuille, eli alueella voisi hyvin vaellella useitakin päiviä. Kiipeilijöille on myös omia reittejä. Jaettu kahdeksan hengen huone majatalolla maksoi reilut 20 euroa (Alpenverein-yhdistyksen jäsenille halvempi). Majatalolla voi maksaa pelkästään käteisellä. Sängyissä on täkit ja tyynyt, mutta omat lakanat tai kevyt makuupussi on tarpeellinen. Me jätettiin auto tälle parkkipaikalle, ja parkkikselta tosiaan muutaman minuutin kävelymatka Schiederweiher-järvelle.