Viime viikonloppuna oli tarkoitus valloittaa Itävallan Alppien Totes Gebirge -vuoristossa sijaitseva Großer Priel (2 515 m). Ei päästy ihan huipulle asti, mutta sen sijaan päädyttiin ihan sattumalta Itävallan kauneimmaksi äänestettyyn paikkaan. Samalla näin ensimmäistä kertaa Alpit ruska-aikaan ja pakko myöntää, ettei näky ainakaan kalpene sille kuuluisalle Lapin ruskalle.
Lauantai-aamuna lähdin Serin ja sen veljen kanssa junalla Wienistä Linziin, josta poikien isä nappasi meidät kyytiin. Ajeltiin autolla vielä tunteroinen Hinterstoderiin, josta aloitettiin vaellus. Aluksi meidän oli tarkoitus vaeltaa sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta uusin säätiedotus näytti koko sunnuntaille huonoa ilmaa. Sen lisäksi parkkipaikalla Seri ja minä saatiin tehtäväksemme ostaa autoon parkkilipuke ja ostettiin vahingossa parkkiaikaa vain 24 tunniksi. Tämä sinetöi päätöksen siitä, että sunnuntaina tultaisiin vaan takas alas, sillä autolla täytyi olla jo puolen päivän aikaan.
Mua alkuun vähän jännitti, että mitenköhän tällainen vaellus ihan “poikaporukassa” onnistuu, kaikki kolme kun ovat kuitenkin paljon kokeneempia vuori-ihmisiä, kuin minä. Ihan hyvin se kuitenkin meni. Ensimmäisenä päämääränämme oli Prielschutzhaus-majatalo, jossa oltiin päätetty yöpyä ja jossa aiottiin pitää ensimmäinen pidempi taukomme. Prielschutzhaus sijaitsee 1420 metrin korkeudessa, eli lähdettyämme liikkeelle n. 600 metristä, nousua kertyi suunnilleen 800 metriä. Matka majatalolle olikin aika rankka, koska reitti oli oikestaan koko ajan ylämäkeä, eli tasaisia kohtia ei ollut juuri ollenkaan. Käveltiin kuitenkin mukavan rauhalliseen tahtiin ja aina silloin tällöin pysähdyttiin ihastelemaan värikästä maisemaa.
Saavuttuamme majatalolle n. 2,5 tunnin vaelluksen jälkeen osa meistä oli jo niin loppu, että ajaltetiin jäävämme sinne koko loppupäiväksi. Vähän ruokaa ja tunnin tauko teki kuitenkin hyvää ja päätettiin vielä jatkaa matkaa korkeammalle. Nyt viimeistään kuitenkin selkeni, että alkuperäinen määränpäämme Großer Prielin huiputus jäisi toiseen kertaan. Tauon jälkeen kello oli jo lähemmäs neljää, joten ei mitenkään ehdittäisi huipulle ja takas ennen pimeää.
Retkikumppeneilleni alue oli jo tuttu, joten he osasivat kertoa, että lähellä olisi toinenkin mielenkiintoinen paikka, jonne ehdittäisiin varmasti vielä valoisaan aikaan. Niinpä käväistiin suunnilleen 1800 metrin korkeudessa paikalla, jonne toisen maailmansodan aikaan oli pudonnut natsien lentokone. Paikalla oli edelleen turmasta muistuttamassa muutamia pieniä lentokoneen osasia.


Takaisin talolla oltiin auringonlaskun aikaan. Illallisella me tilattiin menun ainoat kasvisruoat, eli linssimuhennosta ja knödeleitä sekä kurpitsa-peruna strudelia. Eli hyvin perinteisiä alppiruokia siis. Vaelluksen jälkeen oli sen verran kova nälkä, että valokuvat annoksista jäi nyt ottamatta. Pelailtiin vielä pari tuntia korttia (Exploding Kittens!) ja oltiin sängyissä jo ennen hiljaisuuden alkua klo 23.
Sunnuntai-aamuna ilma oli säätiedotuksen mukainen, eli kylmä, sumuinen ja sateinen. Alkumatkasta sade tuli alas rakeiden muodossa. Valkeista pilkuista täyttyvä syksyn värinen metsä näytti oikeastaan aika satumaiselta. Kun ylös tullessa olin pysynyt aika hyvin muiden perässä, yllättäen alastulossa jäin heti jälkeen. Serillä oli polven kanssa vähän vaikeuksia, joten me tultiin kahdestaan sitten perästä hitaammin ja saavuttiin alas noin tunti muiden jälkeen.
Alhaalla laaksossa päätettiin kävellä toista reittiä takas parkkipaikalle. Päädyttiin pienen järven rannalle ja yllättäen tämä paikka, noin viiden minuutin päästä parkkikselta, osoittautui ehkä koko vaelluksen upeimmaksi. Ja kuinka sattuikaan, toissapäivänä luettiin lehdestä, että kyseinen paikka, Schiederweiher, olikin juuri äänestetty koko Itävallan kauneimmaksi paikaksi!
Tästä vaellusreitistä kiinnostuneille: Priel Schutzhaus -majatalolta lähtee reittejä monille alueen huipuille, eli alueella voisi hyvin vaellella useitakin päiviä. Kiipeilijöille on myös omia reittejä. Jaettu kahdeksan hengen huone majatalolla maksoi reilut 20 euroa (Alpenverein-yhdistyksen jäsenille halvempi). Majatalolla voi maksaa pelkästään käteisellä. Sängyissä on täkit ja tyynyt, mutta omat lakanat tai kevyt makuupussi on tarpeellinen. Me jätettiin auto tälle parkkipaikalle, ja parkkikselta tosiaan muutaman minuutin kävelymatka Schiederweiher-järvelle.
Aivan ihania maisemia ja ruskan värejä <3! Piti ihan googlata, että mistä päin Itävaltaa nämä paikat löytyvät :). Kävin kesällä ensimmäistä kertaa Itävallassa ja jäi kyllä fiilis, että sinne mennään toistekin!
Kiitos Ansku! Syksyn värit on kyllä ihania, niin täällä Itävallassa kuin näköjään siellä Espanjassakin! 🙂
Kiitos vinkeistä! Ruska näyttää todella upealta ja tuo Itävallan kaunein paikka satumaiselta! Syksy on varmaan rauhallisin aika vieraillakin siellä?
Kiitos kommentista Heli! Joo syksy on kyllä hyvää aikaa käydä Itävallassa, myös jos tykkää esim. viinitiloilla kiertelystä 😉 Nyt on vielä pari viikkoa rauhallista, sitten alkaa joulumarkkinakausi.
Voi ihana ruska! Joskus on päästävä patikoimaan Itävallan vuorille, niin kaunista! Tuo lentoturmapaikka on varmaan aika hurja nähdä omin silmin.
Kiitos kommentista Elina! Joo, jos patikoimisesta tykkää niin Itävalta on siihen kyllä aika passeli paikka, eli suosittelen! 🙂 Lentoturmapaikalla ei toki vuosikymmenten takaisesta turmasta paljoa ollut enää havaittavissa, mutta oli se toki hurjaa nähdä, miten pieniksi palasiksi lentokone voikaan mennä.
Voi että miten kaunista! En ole oikein vielä löytänyt sisäistä vuorille kiipeilijääni, vaikka tällaisista maisemista ihan hulluna tykkäänkin. Jännä, miten jokin paikka päätyy olemaan maan kaunein. Kyllähän tuo tosi kauniilta näyttää, mutta…. Niin, katsojan silmässähän se on.
Joo, toisaalta ihan järjettömiä tollaset tutkimukset, joissa valitaan jonkun maan kaunein paikka. Kuten sanoit, kauneus on kyllä katsojan silmissä. Mutta onneksi tuo kaunein paikka valitaan joka vuosi, eli ainakin monet paikat saa olla niitä kauneimpia 😀 Sisäisen vuorikiipeilijän löytämiseen voisi varmaan auttaa tehdä ensin pieniä, parin tunnin retkiä, joiden aikana ei ehdi vielä turhautua ja voi vaan keskittyä maisemien ihasteluun! 😀
Vuoret JA ruska! Aivan sairaan kaunista <3
Kiitos kommentista Anni. Vuoret ja ruska on kyllä <3, yhdessä ja erikseenkin.
Hienoa on ruska Alpeillakin! En yhtään ihmettele, että paikasta tuli maailman kaunein.
Kiitos kommentista Sari! 🙂
Ei kyllä ihme, että toi Schiederweiher on valittu Itävallan kauneimmaksi paikaksi, siis wau Alpeille olisi kyllä kiva joskus päästä vaeltamaan!
Joo voin vaan suositella vaeltamista Alpeilla ja syksy on siihen kyllä tosi otollista aikaa! Ehkä ens vuonna..?:)
Upeita maisemia! Alpit ovat kyllä näköjään hienot, oli vuodenaika mikä vaan. Täytyy laittaa tuo kohde korvan taakse, siellä on jo paljon hienoja suunnitelmia odottamassa.
Olispa kiva kuulla mitä kaikkea teillä on jo suunnitteilla Alpeille! Haluaisin itsekin nähdä Alppeja vähän monipuolisemmin. Tämä kohde olis ainakin ihan perusturistikohteiden ulkopuolella, koska kukaan paikallinen kaverikaan ei tuntunut olleen kuullut tästä paikasta.